Slowdown Europe ja Kiireinen Elämä

Muistan kun enen aina kävelin ja tapasin ihmisiä. Heilutin kättäni tutuille, tervehdin naapureita ja haveilin omasta moottoripyörästä.

5 vuoden jälkeen sain ensinmäisen moottoripyörääni. Vähän aikaa olin tyytyväinen... ajattelin että jos liikkuisin nopeampin, ehtisi tehdä enemmän. Onelisena huomasin että tärkeät ihmiset ja kaverit josta välitin eivät kulkeneet samalla nopeudella. Huomasin että vaika olin salaman nopea joskus en ehtinu tavata perheettäni, rakkaitani ja vaikka halusin autta muita ei minulla ollut siihen aikaan.

10 vuoden jälkeen minulla on auto. Joka aamu kuljen sillä yksin, en pysty enää tarjota apua, olen entistä kiirellisempi, stressaantunut ja vieläpä joskus myohässä. Nyt ihmettelen jos seurava hankinta voisi olla juna tai lentokone...